Ajattele, että olet työpaikallasi keskittyneenä työhösi, joka on saatava valmiiksi. Deadline lähestyy ja tekemistä riittää. Puurrat työsi kimpussa etkä kuule ympäristön ääniä. Välillä katsot kelloa. Miltä sinusta tuntuu? Yllättäen kuulet jonkun sanovan nimesi. ”Saisinko apuasi?” Miten reagoit? Luoksesi tullut kollegasi kysyy mielipidettäsi tai näkökulmaasi töihin liittyvässä asiassa, josta sinulla on kokemusta ja osaamista. Koetko, että hän keskeytti sinut vai koetko, että hän pyysi apuasi vai kumpaakin vai jotain ihan muuta? Olemme erilaisia ja koemme tilanteen eri tavoin.

Voisiko olla, että kohtaaminen kollegasi kanssa on mahdollisuus saada tervetullut tauko? Tauko, jossa päästät irti hetkeksi siitä, mitä olit tekemässä. Tauko, jossa antaudut uudelle tunteelle. Tauko, jossa aukeaa ikkuna kokea onnistumisen tunne, kun autat omalla osaamisellasi toista etenemään työtehtävässään. Hetken kohtaaminen voi olla onnistumisen tunteen jakamista. Entä, jos yhteisessä kohtaamisessa saatte lisäenergiaa. Entä, jos jaksatkin uudella tavalla – onnistumisen ja yhteyden tunteen jälkeen – jatkaa omaa työtäsi. Entä, jos tuo pieni hetki, onnistumisen tunteelle antautuminen, oli ratkaiseva oman jaksamisesi kannalta.