Olin haastateltavana. Gradun tekijä haastatteli minua mentorointiprosessista. Hän kysyi mm: Mitä mentorointi on sinulle? Mitä teet, jos tulee pysähdys – jäätte junnaamaan paikoilleen? Voiko mentoriksi syntyä? Kysymykset olivat valloittavia, avoimia ja oivalluttavia. Mentorin kysymyksiä. Sain kertoa pitkän pätkän ajatuksiani vapaasti sekä mentorin että mentoroitavan näkökulmasta. Haastattelija tarttui johonkin ajatukseeni ja pyysi tarkentamaan. Yksinkertaista ja niin toimivaa! Ei päälle puhumista vaan muutama hyvin muotoiltu kysymys ja tilaa. Sekä lisäksi tarkkuutta, jolla hän synnytti uudet kysymykset. Haastattelun jälkeen itselleni kiteytyi muutama ajatus:

Minulle mentorointi on…

Kysymistä – ei tietämistä. Mentorin osaaminen ja kokemus auttavat  kysymään oikeita kysymyksiä. Oikeat kysymykset avaavat uusia näkökulmia ja uusia ajattelun suuntia. Hyvä kysymys voi jossain tilanteessa olla vaikkapa ”Missä jo käytät tuota taitoasi?”

Omien kokemusten raottamista – ei niiden kaatamista tai niiden pohjalta tietämistä. Mentori onnistuu poimimaan merkityksellisen kokemuksen omasta maailmastaan. Sellaisen, jossa on yhtymäkohtia mentoroitavan maailmaan. Sellaisen, joka auttaa toista löytämään jotakin tärkeää. ”Itse olen joskus…”.

”Tyhjällä päällä” olemista – ei ennalta tietämistä. Vaikka tapaamiselle olisi sovittu jokin aihe, tärkeää on kohtaaminen ”tyhjällä päällä”. Kun tyhjällä päällä kuuntelee, kuulee mentoroitavan kannalta tärkeitä asioita eikä omien ajatusten kohinaa. Lisäksi kuulee sen, mihin kannattaa tarttua ja mihin kohdistaa kysymykset.

Tuntemusten huomaamista – ei merkitysten antamista tuntemuksille. Jos prosessi tuntuu mentorista pysähtyneeltä, riittää asian huomaaminen. Tuntemus ei välttämättä ole molemmin puoleinen. Intuitioon luottamalla tiedämme, kannattaako tuntemus ottaa puheeksi ja avata yhteisesti vai onko pysähdys tarpeellinen.

Tilan antamista – ei oman vuoron odottamista. Mentori antaa mentoroitavan ajatuksille, puheelle, ideoille ja hiljaa olemiselle tilaa. Ei ole tärkeää olla äänessä tai saada ”oma vuoro” omille ajatuksille. Joskus voi huomata, että omaan mieleen pompahtanut tärkeänkin tuntuinen asia saa jäädä sanomatta.

Asenne – ei määrämuotoinen tapaaminen. Mentorilla on mentorin mieli ja asenne. Kun joku kysyy neuvoa, ajatusta tai apua, mentorimieli auttaa kysymysten ja kokemusten avulla ystävää, tuttua, kollegaa löytämään ratkaisun. Mentorimieli myös tietää, milloin suora vastaus on tärkeämpi.

Osaamisen vapaata virtausta. Osaaminen virtaa mentorin ja mentoroitavan välillä kumpaankin suuntaan. Jaetut kokemukset avaavat patoja mentoroitavan mielessä ja osaaminen löytää uuden reitin virrata. Mentoroitavan ajatukset liikuttavat mentorin osaamista samaan tapaan. Mentorin kysymykset kumpuavat kokemuksesta ja ne saavat osaamisen virtauksen liikkeelle. Oivallus on kuin padon murtuminen tai usean pienen virtauksen yhdistyminen.

Mitä mentorointi on Sinulle?