Joulun alla minua mietityttää. Lahjat. Ne mietityttävät myös ennen syntymäpäiviä, isänpäiviä, äitienpäiviä, tupaantuliaisia, vieraisille mennessä, valmistujaisissa. Joskus lahjojen antaminen on helppoa. Joskus se on vaikeaa.

Mitä lahjan antaminen oikeastaan on?

Olen antanut ja saanut lahjoja

En tiedä, kuinka monta. En tiedä milloin annoin ensimmäisen lahjan. En tiedä, montako lahjaa vielä annan. Eri aikoina lahjat ovat olleet erilaisia. Lapsena saatuja lahjoja muistaa erilailla. Joskus joku lahjan saaja sanoo ”annoit tämän minulle”. Ja minä en muista. Tulee outo olo. Miten niin en muista.

On ollut…

Erilaisia lahjoja

Joululahjoja, syntymäpäivälahjoja, nimipäivälahjoja, valmistujaislahjoja, tupaantuliaislahjoja, läksiäislahjoja, lahjoja muuten vaan, yllätyslahjoja, häälahjoja, kihlajaislahjoja, äitienpäivälahjoja, isänpäivälahjoja, asiakaslahjoja…

Erinäköisiä ja -tuntuisia lahjoja

Pieniä, isoja, muodottomia, laatikkomaisia, näkymättömiä, litteitä, paksuja, pehmeitä, kovia, päällyspapereihin käärittyjä, lahjakasseissa annettuja, lahjanarullisia, lahjanaruttomia, punaisia, sinisiä, vihreitä, läpinäkyviä, uuteen paperiin käärittyjä, vanhaan paperiin käärittyjä, kortittomia, kortillisia, runolla, ilman runoa…

Vaihtelevaa sisältöä

Kirjoja, vaatteita, villasukkia, koruja, tuoksuja, astioita, koriste-esineitä, kynttilöitä, juotavaa, syötävää, herkkua, piirustuksia, taidetta, kukkia, rahaa, palveluksia, lippuja esityksiin, lahjakortteja hoitoihin, toisenlaisia lahjoja, uutta, vanhaa, itse tehtyä, ostettua…

Muistan saaneeni…

Muistan tumman punaisen ”kiiltonahkalaukun”, jonka sain eka-tokaluokkalaisena. Se oli punainen. Sen läppä tuntui vähän pehmeältä, koska se oli tikattu ruudulliseksi. Siinä oli kullanvärinen ketju. Se oli ihana vaikka en koskaan keksinyt, missä sitä käyttäisin. Näen sen selvänä kuvana.

Muistan antaneeni…

Muistan yhdessä ystävien kanssa ostetun häälahjan toisille ystävillemme. Vuosia sitten. Se oli keramiikkataiteilijan tekemä taideteos. Suuri. Ehkä se muistuttaa vähän valtavaa päätä. Se on ontto sisältä. Menimme erityisesti taiteilijan kotiin valitsemaan lahjaa. Oli kesä. Teoksessa ja sen antamisessa oli jotain, mikä nauratti meitä kovasti sen lisäksi, että se oli todella hieno. Ystäväpariskuntaa pitää lahjaa edelleen esillä.

Olen puuhannut lahjojen kanssa

Olen ideoinut, suunnitellut, miettinyt, pohtinut, arvaillut, leiponut, neulonut, virkannut, ostanut, poiminut, kerännyt, tilannut, sopinut, tehnyt valintoja, tehnyt päätöksiä, piirtänyt, laulanut, kirjoittanut, liimannut, leikannut, nitonut, sulkenut, paketoinut, solminut, kantanut, kuljettanut, piilottanut, unohtanut, muistanut, yllättänyt, antanut, vastaanottanut, avannut, pettynyt, ilahtunut, nauranut, kiittänyt…

Suhteeni lahjan saajiin ja antajiin

Lahjoja ovat saaneet tai antaneet:

Lapset, vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, kummit, kummilapset, serkut, veljen lapset, sisaren lapset, sukulaiset, työtoverit, työnantajat, asiakkaat, auttajat, autetut, ystävät, lasten ystävät, rakastetut, rakastajat, miehet, tuntemattomat, tunnetut…

Miten suhteeni lahjan saajaan vaikuttaa tai on vaikuttanut? Mikä voi olla lahja? Mikä ei voi olla lahja? Kuvastaako lahja sittenkin vain minun tunnettani? Tunnetta mihin ja kehen?

Olen paketoinut lahjoihin…

Puhdasta tunnetta

Huomaan, että olen halunnut antaa lahjoissa:

rakkautta, ystävyyttä, kiitosta, kohteliaisuutta, lämpöä, ilahduttamista, myötätuntoa, huomaavaisuutta, vieraanvaraisuutta, luottamusta, kauneutta, lohtua, välittämistä, ymmärtämistä.

Sanomattomia sanoja

Olen koittanut antaa saajan näköisiä lahjoja. Huomaan, että olen antanut lahjoissa sanomattomia sanoja.

”Näen sinussa…” älykkyyttä, musikaalisuutta, nuorekkuutta, väsymystä, järjestelmällisyyttä. ”Olet mielestäni…” huumorintajuinen, älykäs, käytännöllinen, urheilullinen.

Tietämistä, neuvoja ja vihjailuja

Rehellisyyden nimissä alan huomata, että olen paketoinut ”tietämistä”.

”Tarvitset ihan varmasti…”

Olen myös lahjan avulla paketoinut omia ”neuvojani” ja ”vihjailujani”.

”Huomaatko, että voisit…”, ”Alkaisit jo…”.

Omia ominaisuuksiani ja tarpeitani

Huomaan, että olen käärinyt pakettiin itsekkäästi omia ominaisuuksiani ja tarpeitani.

Kekseliäisyyttä, älykkyyttä, laiskuutta, kiireen tunnetta, mielipiteitäni, kateutta, huomatuksi tulemisen tarvetta, erottautumista, välinpitämättömyyttä, muodollisuutta, etäisyyttä, velvollisuutta, väsymystä, kyllästymistä.

Entä jos lahjan antaminen onkin…

Tunteen vahvistamista ja toisen näkemistä. Yhteyden vahvistamisen halua. Tunteen symbolointia ja sen näkyväksi tekemistä. Halua herättää yhteisesti jaettua tunnetta.

Jospa tunteeni eläisivät kohtaamisissa?

Mikä muuttuisi jos kohdatessamme sanoisin:

”Näen sinussa musikaalisuutta, iloa, nuorekkuutta…”, ”Tunnen kanssasi rakkautta, ystävyyttä, luottamusta, iloa…”, ”Rakastan sinua.”

Jospa lahjan antaminen helpottuisi kun kaikkea sanomatonta ja säilöttyä tunnetta ei säästäisikään pakettiin.

Kun on kauan sanomatta ja säästelee tunteita, jää paljon paketoitavaa.

Näillä ajatuksilla lahjoja hankkimaan…

Hyvää Joulua!