Saiko kollega ylennyksen, jonka olisit itsekin mielestäsi ansainnut? Saiko kollega mahdollisuuden, jonka olisit halunnut? Miltä tuntuu? Järjellä ajateltuna kateuden tunteessa ei ole järkeä. Jossain mielessä tuntuu järjettömältä tuntea kateutta toisen ihmisen onnistumisesta. Miksi tuntea kateutta asiasta, joka todellisuudessa ”ei ole minulta pois”? Jos toinen ihminen onnistuu ja tuntee onnistumisen tunteita, miksi minä rutistelen sisälläni kateuden rusinoita. Ja se on kuitenkin niin inhimillistä. Onko kateus nieleskelty, kielletty tunne vai onko se tärkeä tunne, joka ohjaa minua oikeaan suuntaan?

Onnistumista voi tarkastella useasta näkökulmasta. Melko usein ensimmäisenä nousee mieleemme tavoitteiden saavuttaminen. Ulkoapäin asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ei minulle riitä, että kutsun onnistumista onnistumiseksi. Onnistuminen on onnistuminen kun se tuntuu onnistumiselta. Tiedän saavuttaneeni jotain minulle tärkeää.

Kateus pysäyttää

Kun kohtaan tilanteen, jossa toinen ihminen onnistuu ja iloitsee onnistumisesta ja jakaa onnistumisen tunnetta, voin huomata tuntevani kateutta. Silmissä sumenee enkä pysty katsomaan ympärilleni. Hymy on väkinäinen. Minulle kateus on mm. kyvyttömyyttäni jakaa onnistumisen tunteita ja iloa tuon toisen ihmisen onnistumisen äärellä. Kyvyttömyys jakaa yhteisiä myönteisiä tunteita. Kuinka tässä näin kävi?

Jos kateuden sijasta tuntisin aitoa iloa ja halua jakaa onnistumisen tunteita, saisin lahjan. Koko olemukseni muistaisi, minkälaista tunnetta kohti olen kulkemassa. Kateuden tunne siis estää minua tuntemasta, miltä onnistuminen tuntuu. Samalla kateus voi estää minua muistamasta, mihin suuntaan olen menossa. Kateus on minulle pysäyttävä voima. Kateuden tunteen kieltäminen kasvattaa entisestään kateuden tunnetta. Pysäyttävä voima saakin lisää vahvuutta kun kiellän kateuteni. Jään jumiin.

Kateus näyttää suuntaa

Mitä tapahtuu, jos hyväksyn oman kateuden tunteeni. Sanon sille tervetuloa ja kiitän. Jos kateus pysäyttääkin minut tarkistamaan suuntaani. Jo se muistuttaakin siitä, mikä minulle on tärkeää ja mitä tavoittelen. Jos se kertookin, että en ole vielä perillä. Entä, jos kateus on yksinkertaisesti paikka, jossa kompassini vaan pyörii hallitsemattomasti kaikkiin suuntiin.

Kateus voi olla oman suuntani tarkistuspiste. Ehkä siinä kohdassa se toimii muistutuksena siitä, että voin oppia lisää tai että tarvitsen apua. Ja ehkä se muistuttaa, että mikään suunta ei ole yksin minun tai sinun. Matkalla voi olla paljon muitakin kulkijoita ja toisen eteneminen ei ole pois minulta – päinvastoin. Ehkäpä tuo toinen avaa polkuja minuakin varten. Ehkä meillä onkin yhteinen tavoite, yhteinen suunta. Ehkä se muistuttaa yhteistyön mahdollisuudesta. Tiedostettuna ja hyväksyttynä kateus voi olla myös käynnistävä, eteenpäin vievä voima.

Kateus vain sammuttaa hetkeksi valot, jotta muistaisin, mitä haluan. Kiitän kateuden tunnettani ja heittäydyn taas seuraamaan onnistumisen tunnettani. Tunteet tekevät yhteistyötä ja näyttävät suuntaa.

Kuka tietää, mitä Haluan?

Kun halu seurata onnistumisen tunnetta kasvaa riittävän suureksi, on helpompi kertoa myös muille mitä haluaa. Kun kertoo muille, mitä haluaa, mahdollisuudet saavuttaa itselle tärkeitä asioita helpottuu.